Itsetunto muotoutuu lapsena. Se muodostuu erilaisten faktoreiden vaikutuksesta. Mistä faktoreista puhutaan?
Minkälaiset olivat vanhemmat, miten he käyttäytyivät toistensa kanssa, minkälaisia he itse olivat. Olivatko he itsevarmoja vai epävarmoja ihmisiä. Minkälaisia ystäviä heillä oli. Minkälainen itsetunto heillä itsellään oli.
Kun sinä synnyit, olivatko he asiasta iloisia ja olit toivottu lapsi. Oliko heillä aikaa sinulle. Millä tavalla he reagoivat sinun käytökseen. Millä tavalla he puhuivat sinulle.
Toisin sanoen miten he hoitivat ja kasvattivat sinua. Rakastaen, kannustaen, ihaillen, antaen lahjoja ja uskoen sinuun.
Vai olivatko välinpitämättömiä, puhuivat ilkeästi, syyttivät, kaltoinkohtelivat ja olivat sitä mieltä, että sinä et ollut mikään ja nimesi oli ei kukaan.
Kumpaan kategoriaan sinä kuulut?
Näistä lähtökohdista kasvatetaan onnellisia ja hyvin toimeentulevia lapsia tai onnettomia lapsia, jotka epäonnistuvat elämässään ja eivät usko, että heillä on edes oikeus olla olemassa.
Mitä jos vanhemmat olivat ”normaaleja”. He yrittivät parhaansa, he eivät olleet ilkeitä, he eivät kaltoinkohdelleet, he syöttivät ja antoivat katon pään päälle, mutta itsetuntosi ei ole kovin hyvä?
Onneksi olkoon, sinä olet yksi miljoonasta, koska näitä samoja tilanteita on olemassa niin monta.
Jokainen meistä on kasvanut niin sanotussa normaalissa perheessä. Minä kerron enemmän, jokainen meistä on kasvanut jopa hyvässä perheessä, mutta itsetunto on kuin sitä ei edes olisi.
Ja tämä on hyvä uutinen, koska nyt kun sinä tiedät, että itsetunto koostuu näistä lähtökohdista ja olet miettinyt omia lähtökohtia, sinä tiedät, että sinulla ei mene ollenkaan hullummin yleisellä tasolla.
Jos sinä olet kasvanut perheessä, jossa sait katon pään päälle, sait ruokaa, sait vaatteita, pääsit käymään koulua. Sinä olet jo voittaja.
Jos vanhempasi joskus veivät sinut jonnekin retkelle, olet käynyt elokuvissa, sinulla on pyörä, luistimet, vaikka käytetyt ja jos sinulle on annettu syntymäpäivänäsi lahja, niin olet onnellinen.
Jos vanhempasi pitivät sinusta huolta edes sen verran, että eivät potkineet sinua ulos, eivät estäneet sinua käymästä koulua ja oppimasta ja antoivat sinun olla kavereiden kanssa, niin se on jo hyvä.
Tämä kaikki yllä mainittu on se, mitä jokainen keskiverto vanhempi voi antaa.
Miksi näin?
Koska jos et ole huomannut, niin vanhempasi ovat ihmisiä. Heillä on painetta käydä töissä, maksaa laskuja, hoitaa lapsia, yrittää järjestää aikaa ja myös yrittää elää omaa elämää.
Jos sinulle annettaisiin vastuuta, joka ylittää sinun kykyjä, sinun aikamääräsi ja joutuisit luopumaan monesta asiasta, sinä luultavasti saat jonkinlaisen ”raivarin”. Jos ei nyt ulkoisesti, niin sisäisesti tunnet monia tunteita epämiellyttävästä ikävään.
Vanhemmilla on pahin tunne, jonka he pahimmillaan tuntevat, on epäonnistujan tunne.
Kun ei ehdi kaikkea, kun ei pysty antamaan sitä, mitä haluaa, ei pysty osoittamaan rakkautta, haluaa opettaa, mutta ei osaa, ei osaa käyttäytyä oikealla tavalla oikeassa paikassa… jne.
Vanhemmat ihan oikeasti haluavat tehdä hyvää ja mikä mielenkiintoisinta, he tekevät hyvää sillä tavalla, kuin osaavat juuri sillä hetkellä, mikä on.
Sinä olet nyt aikuinen ja ihan varmasti ymmärrät sanani, mutta sinulla on se TUNNE!
Jokin puuttuu, jotain olisi pitänyt olla toisella tavalla, kaiken olisi pitänyt mennä paremmin, mutta kun ei mennyt, mitä tehdä nyt, miten toimia nyt ja miten saada se TUNNE pois, miten elää nyt kun itsetunto ei ole kohdilla ja miten kaiken voi korjata?
Minulla on enemmän kuin yksi tapa korjata jälki, jonka vanhemmat ovat jättäneet tyhjäksi tai täyttäneet huonolla käytöksellään.
Nyt puhutaan niistä vanhemmista, jotka tavalla tai toisella kaltoinkohtelivat lasta. Puhuivat vähättelevästi, haukkuivat, rankaisivat liian rankasti, löivät. Tässä lapsella harvoin on ajatus siitä, että vanhemmat olisivat huolehtineet hänestä ja rakkaudesta ei silloin voida edes puhua.
Nämä kokemukset jättävät jälkeensä syvemmälle, mutta näitä jälkiä ei tarvitse nuolla koko elämänsä ajan, koska sinulla on kokonainen elämä elettävänä vanhempien jälkeen. Nyt olet aikuinen ja sinun on alettava tietoisesti elää OMAA ELÄMÄÄ. Ja tähän elämään ei kuulu huono itsetunto, jonka vanhemmat ovat jättäneet jälkeensä, tähän elämään kuulut Sinä, joka voit aloittaa alusta ja voit elää sitä elämää, jota haluat elää ja rakentaa sellaista tulevaisuutta, jossa sinä olet onnellinen.
Voit tehdä sen tietenkin itsenäisesti etsimällä erilaisia ilmaisia kirjoituksia ja ajatuksia tai vinkkejä ja seurata niitä.
Mutta valitettavasti tämä on samanlaista kuin laihduttaminen, tietoa on paljon ja motivaatiota löytyy, kunnes huomaa olevana lihavampi kuin ennen aloittamista.
Minä tarjoan sinulle apua oman polkusi aloittamiseen.
Minä annan sinulle selkeät ensiaskeleet ja autan sinua kädestä pitäen astumaan ne askeleet kanssasi sinua tukien ja kannustaen.
Olisin kanssasi kokonaiset 12 viikkoa, joiden aikana sinä opit enemmän siitä, miten varhaiselämä on vaikuttanut sinuun. Saat tietää millä tavalla toimia niiden tapahtumien kanssa, joita olet kokenut silloin.
Ymmärrät, miksi kannattaa käsitellä varhaislapsuutta ja miten ja miksi antaa anteeksi, vaikka se tuntuu väärältä.
Ymmärrät miten elinympäristö vaikuttaa sinuun nyt ja mitä sen kanssa tehdä, että se muuttuisi sellaiseksi, joka vaikuttaa sinuun positiivisesti.
Opit tuntemaan itsesi ja saat tietää, mitä sinä itse oikeasti tahdot. Opit menemään kohti omaa sydämen kutsua. Opit pitämään puoliasi.
Ja lopulta pääset suunnittelemaan omaa tulevaisuuden suunnitelmaa.
Kuulostaako hyvältä?
Ota tarkempaa selvää mitä minä tarjoan laittamalla minulle facebook viestiä tai laita sähköposti osoitteeseen elamanaskeleet@gmail.com
Ja minä olen sinuun yhteydessä
Minä juttelen mielelläni kanssasi, koska jokaisella on oikeus onneen riippumatta siitä, minkälainen alkuelämä on eletty. Alkuelämä on vain 18-vuotta, loppuelämä reippaasti yli 60-vuotta!
On sinun päätös, miten haluat viettää nämä seuraavat 60-vuotta, minun puolesta, toivon sinulle pitkää ja onnellista ikää! =)
Nähdään
